Amstaffi eli amerikanstaffordshirenterrieri

Tarvitteeko selittää miksi meikäläisen rotu on lyhennetty amstaffiksi? Nyt sä itten googletat ja saat tulokseksi kertomuksia siitä miten hirveetä ja kamalaa rotua mä edustan. Mä olen vaan Otus, älä anna rodun määritellä mua koirana.

Äitee on klassinen amstaffin omistaja: tatuoitu, hieman outo ja se nostelee rautaa. Vankilassa se ei ole tietääkseni istunut eikä päihteitä käytä. Oon kuullut äiteen sanovan ettei ole mua ottanut ulkonäköni tai maineen vuoksi vaan siksi, että on aina tykännyt kaltaisistani koirista jotka rakastavat ihmisiä koko koiran sydämellään sekä haasteista mitä kulmikkaat aivoni tuovat. Se on sanonut ettei voisi kuvitella itselleen mitään puudelia. On se sanonut myös monta kertaa, että oispa ottanut kultaisennoutajan. No oikeesti äitee ei pidä mulla kettinkiä kaulassa, eikä niittikaulapantaa (yks pääkallopanta on koristeena naulakossa, kun ei se ymmärrä ettei tähän ylvääseen kuuppaan mahdu niin lyhyt). Mulla on myös korvat tallella, eikä se tappeluta mua kun ittensä kanssa. Sillä on myös mulle veli, ihminen tosin, mutta sellainen jota pitää vahtia ja kiusata. Veli on vasta neljä vuotias, eikä se tykkää kun mä ajelen sen autoilla.

kuva:äitee

kuva:Oona Reponen

Mä olen isosta pentueesta, äitee tahtoi nimenomaan pallikkaan, koska sen elämä on täys miehiä töissä, kotona ja harrasteissa. Tulee juttuun paremmin  uroksien kanssa. Kasvattaja katsoi minut sopivaksi tähän perheeseen, haastatteli puhelimessa ja tapasi perhettä ennen kuin mua luovutti. Olisi voinut katsoa tarkemmin kenelle pienen, syyttömän pennun antaa. Olisi voinut kasvattaja katsoo hieman helpommin kasvatettavan emännän eikä tuommoista seipään niellyttä ämmää.  Helvetin vaikeaa sitä (äiteetä) on ollut kasvattaa mulle sopivaksi, että kehtaa edes ulkona näyttää.

Mä olen joku paperillillinen, mutta oon kuullut tv:stä että myös paperittomat saa olla maassa, mutta ne voi jokkut olla vähän epämääräisiä, ei oikein tiedä mistä tulleet ja mikä yleisterveys. Väri mulla on pied, eli olen aika valkoinen tommosilla rusehtavilla täplillä. On meitä mustahkojakin ja kirjavia. Ei kattota väriin tai papereihin? Rotumääritelmässä mua haukutaan vilkkaaksi, vahvaksi, itsenäiseksi, pelottomaksi, rohkeaksi, aktiiviseksi ja sellaiseksi mikä haluaa olla sellä missä muukin perhe. Äitee väitti, että kaltaisiani on jalostettu poispäin aggreessiivisuudesta perhe- , harrastus- ja näyttelykoiraksi jo vuosisadan ajan. Voisin sanoa, että jalostus on äiteen kohdalla pahasti kesken.

kuva:äitee

Mä olen jo 4kk iästä vienyt äiteetä kouluun ja sille tielle jääty. Käydään sellaisessa akatemiassa, mitä vetää ongelmaemäntä kouluttaja Nina Jäntti. Nina on emäntänä mun rotuisille ja se hyvän maineen  lisäksi syynä opinahjon valintaan. Äitee siellä välillä itkee, huutaa ja joskus meillä on ihan mukavaakin. Äitee ei vaan tajua vieläkään miksi haluan tutustua kaikkiin lajitovereihin. En tiedä kuinka kauan tätä pitää vääntää, että saisin moikata kaikki tai miten se ymmärtäisi, että arvojärjestyksessäni ykkösenä on päästä nuolemaan ja loikkimaan kaikki elävä jonkun typerän sirkustempun sijaan. Tässä on sellainen iso asia missä ei edetä, ei sitten millään.

Mutta joo, nyt tää tarkistaa petinsä, että luut on tyynyn alla ja peitto hyvä. Älkää herättäkö. Palataan astialle jos teitä kiinnostaa saanko äiteestä yhteiskuntakelpoista amstaffin perheenjäsentä.